Odotettavissa: prototyyppien yliannostus

Prototyyppi on joiltain osiltaan lopullista tuotosta esittävä mallikappale. Sen avulla voidaan mallata vaikkapa muotoa, toiminnallisuutta, prosessia tai vuorovaikutusta.

Prototyyppejä ei kuitenkaan ole tarkoitus tehdä huvin vuoksi, vaan sen takia että niiden avulla saadaan parempi kuva lopputuloksesta ja voidaan jopa rajatuilta osin testata tuotosta käytännössä.

Tekoäly on jo nyt loistava tuottamaan melko hyviä lopputuloksia. Ne muistuttavat erehdyttävästi haluttua tulosta, mutta jotain on pielessä. Kuvat eivät ihan näytä oikeilta. Tekstissä on oikeat asiat, mutta kömpelössä muodossa. Koodi toimii, mutta ei ole tuotantovalmista.

Tekoälyt ovat siis käytännössä prototyypikoneita. Niiltä saa prototyypin mistä tahansa tuotoksesta minuuteissa, kun ennen sellaisen tekemiseen olisi mennyt tunteja tai päiviä. Eikä prototyypin tuottamiseen tarvita edes erityistä osaamista, kun tekoälylle voi kirjoittaa tai puhua oman visionsa.

Tämä on tietysti mahtavaa!

Mitä nopeammin asioita saadaan puheista, sähköposteista ja kalvoilta kohti todellista maailmaa, sitä helpompi ja nopeampi on oppia mikä toimii oikeasta ja mikä ei.

Prototyyppejä tulee pukkaamaan joka tuutista niin paljon, että niistä tulee yliannostus.

Seuraava asia ratkaistavaksi onkin, miten prototyyppien loputon virta otetaan haltuun ja käännetään tuottavaksi toiminnaksi.

Jotta prototyypeistä ei tule seuraavaa powerpointtia. Tuotosta, jota katselemme palavereissa, mutta joka harvemmin johtaa tuottavaan toimintaan.