Muotoilija ei tuota enää yhtään lopputuotetta manuaalisesti

Olen tehnyt tässä muutaman viikon ajan uutta digitaalista palvelua, mutta en ole tuottanut manuaalisesti yhtään lopputuotetta, kuten ennen olisin tehnyt.

Ennen olisin omin kätösin naputtanut monta sivua tekstiä ja piirtänyt monta kaavioita ja käyttöliittymää. Hionut niitä paremmaksi versio versiolta.

Nyt olen keskustellut tekoälyjen kanssa palvelun arvolupauksesta, konseptista, nimestä, ilmeestä, toiminnallisuuksista, sisällöstä, tone-of-voicesta, tunnelmasta, arkkitehtuurista ja teknologiasta.

Tekoälyt ovat tarjonneet joka kierroksella ideoita, nimiä, ohjeistuksia, kuvia, värikarttoja, ominaisuuksia ja lopulta prototyyppiä testattavaksi.

Osan ehdotuksista olen hyväksynyt sellaisenaan, osaa olen pyytänyt parantamaan useamman kerran, mutta aina on päästy erinomaiseen lopputulokseen.

Olo on hyvin hämmentynyt.

Toisaalta en koe tekeväni mitään, koska en ole itse käytännössä tuottanut yhtään mitään. Toisaalta eteneminen on niin vauhdikasta, että en tahdo pysyä tekoälyjen tekemien ehdotusten perässä.

Koko ajan pitää olla skarppina ja varmistaa, että jokainen tekoälyn tuotos on sitä mitä halutaan. Yksi tuotos kun on aineistoa tekoälyn seuraavalle tuotokselle, niin ongelmat kertautuvat helposti.

Olen täysin vakuuttunut tästä tavasta toimia, vaikka työn tekemisen tapa muuttuu täysin.

Voisin kuvitella, että olo on sama kuin ensimmäisellä lapiomiehellä, joka istahti kaivinkoneen ohjaimiin. Kun vivut ja hantaakit saa haltuun, niin johan rupeaa ojaa syntymään.